Serafiinahan saapui meille pitkäperjantaina - illalla kuuden aikoihin. Laskeuduimme meille ja... meno ei ollut hurjaa, koska minulla oli silloinkin tavallista heikompi olo, kröhöm. Mutta kuitenkin jotain hämärää toimintaa täällä harjoitettiin - juoruilua ja sitten Salkkarit ja tuon laatusarjan käänteiden puintia. Illalla katsottiin koko huushollin voimin Neiti Marple - Kuolema ilmoittaa lehdessä -leffa. Minä ja Serafiina nyt osataan se melkein ulkoa, mutta se kestää katsomista.
Rafi-parka joutuu meillä aina pyöriskelemään illat pitkät patjalla, kun minä sammutan valot ja alan autuaana tuhista. Tosin nyt tämä ikävä sairauskin(joka muuten iskee aina loman alkaessa :@) väsytti, mutta muutenkin minä olen aamuvirkku, illan torkku, ja Rafi yökyöpeli. Hyvä yhdistelmä - yökyöpelille tulee tylsää toisen nukkuessa. Sinä yönä Serafiinakin taisi olla Marplen jälkeen aika väsynyt(ainakin sellainen muistikuva minulle jäi - totuus voi olla toisenlainen!), joten simahdettiin melkein saman tien, hehe.
Lauantaina(lankalauantai? No joku sellainen!) Serafiinan tanssituntireissu venyi Houkutukseen kuuluisille valkosuklaakaakaoille. Paukku oli aika imelä, ja melkein kaikilla kaveriksi otetut leivokset jäivät syömättä - siis melkein. Minun pullani oli sen verran pienempi, että sain syötyä sen sankarillisesti.
Kauempana Serafiinan leivos, joka oli suolainen. Edessä minun pullani, joka näyttää kuvakulman takia isommalta, kuin on.
Valkosuklaakaakao. Ihan tulee vesi kielelle, kun ajattelenkin... Mutta se oli siis todella imelä - kermavaahtoa ja valkosuklaasilppua päällä, ja loppu jotain sulatettua valkosuklaata(ainakin siltä vaikutti maallikon silmin.) Joka tapauksessa ihanaa!Lauantai jatkui niin, että Rafi teki vatsalihaksia ja minä värjöttelin peiton alla Inkku-kissani kanssa huudellen aina välillä: "Jaksaa jaksaa!" tai "Vielä kakskyt joustoa!". Ihan totta! Minä olin kyllä huono emäntä, mutta sairas emäntä. Sitä paitsi Rafi oli ihan terhakkana, vaikka minulla oli kuumetta ja kamala yskä.
Mitään kovin nopeatempoista ei siis tapahtunut. Aioimme lauantaina kokata illaksi salaattia, mutta paistoimmekin itsellemme kananmunat ja söimme ne. Rafi innostui Salapoliisi Conanin ensimmäisestä osasta, jonka bongasi hyllystäni - ei tosin ollut oma, vaan kirjaston. Siitäkin siis kuva nyt ;)
Rafi & Conan. Katse on niin intensiivinen, että melkein poraa reijän kirjaan!
Rafin jalka - kahdesta kulmasta!!!
Minä ja Inkku.
Rafi meni zekaisin Conanista!
